Keinopölyttämisestä. / Of artificial pollination

Heippa! Tänään kirjoitan eräästä aiheesta, joka on useimmille harrastelijoille vieras ja useimmille asialla rehenteleville jotenkin rakettitiedettä, vaikka siitä on kasvin pölyttäminen kaukana. Käsittelen tänään aihetta ja erityisesti hieman haastavammasta päästä, nimittäin Orianan keinopölytyksestä. Chileille keinopölytys toimii ihan samoin, mutta on myös olemassa kasveja joidenka kukinto ei ole ihan samanlainen, vaan pölytys töytyy järjestää muuten.

Oriana (Calemondian Citrina) on siis minisitrushedelmä, jota löytää varsin yleisesti myynnissä kasvitaloissa ja kukkakaupoissa. Se elää kotona ikkunalautakasvina monivuotiseksi ja oma tämän hetkinen Orianani on nyt kolmatta vuotta kotonani. Sillä on kauniit valkoiset kukinnot ja pölytys onnistuu yleensä jokaisen kukinnon kohdalla aikaan saaden noin golfpallon kokoisen hedelmän hitaan kasvun. Tänä keväänä Oriana kukki vain kolmella kukalla (kuva 1),

Kuva 1: Oriana kukkii (15.4.2018) /
 Oriana Flowers (15.04.2018)

 mutta sitä rohkeammin siirryin sen pölyttämiseen. Kun sen heteet ovat auenneet, niin puhdistettu sormenpää painetaan kevysti kukinnon keskelle (kuva 2) koskettamaan heteitä ja kevyesti pyöritellään sormea. Sama voidaan tehdä pumpulipuikoilla, siveltimellä tai vaikkapa järjestämällä sopiva ilmanpuhallin asialle.

Kuva 2: Oriana kukinto / Oriana flower

Orianan saa hyvin valoa Suomen kesässä ja sen hedelmien kasvu ja kypsyminen on hyvin hidasta, joten on oltava kärsivällinen. Aikaa vierähtää 2-4 kuukautta kunnes hedelmä on täysikasvuinen ja kypsä.  Kuvassa 3 näkyykin tilanne, jossa kasvaa ja kypsyy tämän hetkisiä raakileita. Jokainen kukinto hedelmöityi.

Kuva 3: Oriana raakile

Sama menetelmä toimii myöskin chileille ja useille muillekin kukkiville kasveille, mutta kuten mainitsin niin on olemassa myöskin hyvinkin eksoottisia kukintoja joidenka hedelmöityminen ei toimi aivan samoin.

 

Härkäpapu 'Threefold White' / Horse bean 'Threefold White'

Heippa! Taasen hieman käytännön asiaa ja aiheena on tänään härkäpavun kasvatus ruukussa. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta ei tämä nyt sen kummallisempaa ole kuin herneenkään kasvatus ruukussa ja näinhän on minulla silpoydinlajike 'Kelvedon's Wonder' (kuva 1).

Kuva 1: Herne / pea 'Kelvedon's Wonder'

Jotta papu tai herne menestyisi parhaiten ruukussa on, tietenkin, muutaman käytännön ehto toteuduttava: riittävä juuritila ja riittävästi valoa, muuten ovat herneet ja pavut melkoisen vaatimattomia kasvatteja mikäli vain pölyttäjiä riittää. Jos pölyttäjiä ei ole, niin sitten on turvauduttava keinopölytykseen eli esimerkiksi desinfioituun omaan sormenpäähän tai pumpulipuikkoon. Esimerkiksi Oriana (Calemondian Citrina) nautti sormenpäästäni, että jokainen kukka pölyttyi ja pieniä Sitruksia kasvaa hitaasti mutta varmasti sen oksilla ( nyt härskit ajatukset vähemmälle, hyvät lukijani! ).

Siis, Härkäpapu on, kuten tiedättekin, hyvinkin kookas, vaatii tuentaa ja sen syöminen edellyttää keittämällä kypsentämistä ensin. Lajike, jonka juuri multasin on 'Threefold White'. Jälleen, sopiva aika laittaa härkäpapu ruukkuun on, kun sillä on hyvä juuri ja esimerkiksi vähän vihertävää vartta jo olemassa ( Kuva 2).

Kuva 2: 'Threefold White' pavut ennen istusstamista
Beans before transplanting.

Multaaminen on parhaiten tehty, kun multa on ensiksi mullatessa kosteaan multaan. Herneet ja pavut nauttivat runsaasta vedestä, mutta varovaisuutta pitää olla että ei pilaannuta juuria. Altakasteluruukkua käyttäen ei juuria useimmiten onnistu pilaamaan raskaallakaan kastelulla saati sitten näin satokaudella.  Kaikkiaan kolme ruukullista istutin, joista kaksi oli umpiruukkuja ( kuva 3).

Kuva 3: Härkäpavut istutettu. / Horse beans transplanted.

Sitten vain huolehditaan riittävästä veden saannista sekä tarvittaessa ravinteista. Tavallinen multa on usein riittävän ravintorikas, että ei yhden satokauden aikana tarvitse juuri ravinteita lisätä mutta runsaasti sadottavat kasvit kyllä käyttävät paljon ravintoa maaperästä.